Mikä: U2 - Achtung Baby
Ensikosketus: "The Fly"-video MTV-kanavalla 1991
Hankinta: Säälittävää kyllä, back-katalogitäydennyksen lomassa vuonna 2006, CDON.com. Aiemmin omistettu serkulta nauhoitettuna kasettina jostain vuoden 1993 tietämiltä.
Olen periaatteessa fiktiivinen henkilö. Kaikki mitä minusta tiedetään on tietyllä tapaa fiktiota, koska jokapäiväinen oma elämäni minuutti minuutilta ei ole konkreettisesti todellista kenellekään muulle kuin minulle. Tämän asian havainnollistin melko nuorena, ja se iskostui päähäni viimeistään U2-yhtyeen 1991 julkaistun ACHTUNG BABY-levyn myötä. Tuohon aikaan, ollessani 11-vuotias, Bonon heittäytyminen erilaisten roolihahmojen maailmaan ja yhtyeen hetkittäin raaistunut, aiempaan verrattuna varsin kyyninen ulosanti ruuvasi päähäni kerralla useampia ideoita oman elämäni tarkoituksesta ja mahdollisuuksista kuin kaksituhatta vuotta länsimaista kulttuurihistoriaa. Tuijotettuani tuntikausia MTV-kanavalta nauhoitettua puhkikelattua videokasetillista Zoo TV-kiertuemateriaalia tulin siihen tulokseen, että lahjakkaan ihmisen on täysin mahdollista maalata koko ulkokuorensa tai ulosantinsa täysin uuteen uskoon ilman että hän sisimmässään muuttuu miksikään. (Mainittakoon, että muun muassa David Bowie oli vielä tässä elämänvaiheessa allekirjoittaneelle melko tuntematon hahmo.) Riippuu vain täysin ihmisestä, osaako tätä mahdollisuutta käyttää hyvään vai pahaan.
Asia voi vaikuttaa yllättävän paljon aivan arkisiinkin tilanteisiin. Monet ihmiset lähipiirissäni ovat esimerkiksi sosiaalisesti varsin ehdottomia. He valikoivat sosiaalisen tilanteensa sen mukaan, että heidän ei tarvitse käyttää älyllisiä resurssejaan mukautumaan kanssaihmistensä henkiselle tasolle. Kun tilanteeseen tulee tuntematon muuttuja - toisinsanoen mielentilaan sosiaalisesti sopimaton henkilö - he ärsyyntyvät, ja useimmiten rupeavat käyttäytymään epäsosiaalisesti. Asiasta ei sinänsä voi sen kummemmin valittaa, kukin toki valitkoon seuransa miten haluaa. Ylhäisessä yksinäisyydessään saa - ja pitääkin - ajatella muista ihmisistä mitä lystää, mutta aiemmin mainitusta muuntautumiskyvystä on kuitenkin paljon hyötyä ja hupia, jos sitä osaa käyttää kanssakäymisessä hyväkseen - näin pääsee osalliseksi huomattavasti suurempaa sosiaalista kenttää, josta voi olla paljonkin apua esimerkiksi niin sanotun "elämänviisauden" kartuttamisessa. Epämiellyttävistä tilanteista on myös helpompi hankkiutua eroon, jos osaa kommunikoida hetken kulloinkin vaatimalla tavalla. Ja ylimääräisistä kontakteista ei nykymaailmassa ole koskaan haittaa.
Paitsi sosiaalisella muuntautumiskyvyllään, U2 yllätti myös musiikillisella edistyksellisyydellään. Vaikka levy on kaikkien muidenkin levyjen tavoin sidottu mieleni sopukoissa tiukasti tiettyyn aikakauteen, se on myös täysin ajaton, ja sen pariin jaksaa palata yhä uudestaan. Achtung Baby, ja vielä suuremmissa määrin vuonna 1993 julkaistu seuraajansa ZOOROPA, loivat omalta osaltaan minulle pohjan varsin eklektiselle musiikkimaulle, jossa mielipiteitä ei juurikaan perusteta ennakkoluuloille.
Paitsi Yön, Mamban ja Suurlähettiläiden kohdalla.
JUURI NYT (17.4.2008)
Magenta Skycode - Open Air (IIIII)
Editors - An End Has A Start (An End Has A Start)
Meshuggah - Bleed (obZen)
Ensikosketus: "The Fly"-video MTV-kanavalla 1991
Hankinta: Säälittävää kyllä, back-katalogitäydennyksen lomassa vuonna 2006, CDON.com. Aiemmin omistettu serkulta nauhoitettuna kasettina jostain vuoden 1993 tietämiltä.
Olen periaatteessa fiktiivinen henkilö. Kaikki mitä minusta tiedetään on tietyllä tapaa fiktiota, koska jokapäiväinen oma elämäni minuutti minuutilta ei ole konkreettisesti todellista kenellekään muulle kuin minulle. Tämän asian havainnollistin melko nuorena, ja se iskostui päähäni viimeistään U2-yhtyeen 1991 julkaistun ACHTUNG BABY-levyn myötä. Tuohon aikaan, ollessani 11-vuotias, Bonon heittäytyminen erilaisten roolihahmojen maailmaan ja yhtyeen hetkittäin raaistunut, aiempaan verrattuna varsin kyyninen ulosanti ruuvasi päähäni kerralla useampia ideoita oman elämäni tarkoituksesta ja mahdollisuuksista kuin kaksituhatta vuotta länsimaista kulttuurihistoriaa. Tuijotettuani tuntikausia MTV-kanavalta nauhoitettua puhkikelattua videokasetillista Zoo TV-kiertuemateriaalia tulin siihen tulokseen, että lahjakkaan ihmisen on täysin mahdollista maalata koko ulkokuorensa tai ulosantinsa täysin uuteen uskoon ilman että hän sisimmässään muuttuu miksikään. (Mainittakoon, että muun muassa David Bowie oli vielä tässä elämänvaiheessa allekirjoittaneelle melko tuntematon hahmo.) Riippuu vain täysin ihmisestä, osaako tätä mahdollisuutta käyttää hyvään vai pahaan.
Asia voi vaikuttaa yllättävän paljon aivan arkisiinkin tilanteisiin. Monet ihmiset lähipiirissäni ovat esimerkiksi sosiaalisesti varsin ehdottomia. He valikoivat sosiaalisen tilanteensa sen mukaan, että heidän ei tarvitse käyttää älyllisiä resurssejaan mukautumaan kanssaihmistensä henkiselle tasolle. Kun tilanteeseen tulee tuntematon muuttuja - toisinsanoen mielentilaan sosiaalisesti sopimaton henkilö - he ärsyyntyvät, ja useimmiten rupeavat käyttäytymään epäsosiaalisesti. Asiasta ei sinänsä voi sen kummemmin valittaa, kukin toki valitkoon seuransa miten haluaa. Ylhäisessä yksinäisyydessään saa - ja pitääkin - ajatella muista ihmisistä mitä lystää, mutta aiemmin mainitusta muuntautumiskyvystä on kuitenkin paljon hyötyä ja hupia, jos sitä osaa käyttää kanssakäymisessä hyväkseen - näin pääsee osalliseksi huomattavasti suurempaa sosiaalista kenttää, josta voi olla paljonkin apua esimerkiksi niin sanotun "elämänviisauden" kartuttamisessa. Epämiellyttävistä tilanteista on myös helpompi hankkiutua eroon, jos osaa kommunikoida hetken kulloinkin vaatimalla tavalla. Ja ylimääräisistä kontakteista ei nykymaailmassa ole koskaan haittaa.
Paitsi sosiaalisella muuntautumiskyvyllään, U2 yllätti myös musiikillisella edistyksellisyydellään. Vaikka levy on kaikkien muidenkin levyjen tavoin sidottu mieleni sopukoissa tiukasti tiettyyn aikakauteen, se on myös täysin ajaton, ja sen pariin jaksaa palata yhä uudestaan. Achtung Baby, ja vielä suuremmissa määrin vuonna 1993 julkaistu seuraajansa ZOOROPA, loivat omalta osaltaan minulle pohjan varsin eklektiselle musiikkimaulle, jossa mielipiteitä ei juurikaan perusteta ennakkoluuloille.
Paitsi Yön, Mamban ja Suurlähettiläiden kohdalla.
JUURI NYT (17.4.2008)
Magenta Skycode - Open Air (IIIII)
Editors - An End Has A Start (An End Has A Start)
Meshuggah - Bleed (obZen)
Nine Inch Nails - Ghosts I-IV
Sweeney Todd OST - My Friends
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti