Ghost Breweries

Mikä: Opeth - Ghost Reveries

Ensikosketus: "The Baying of the Hounds", silloisen kämppikseni soittamana tietokoneen kaiuttimista alkutalvesta 2006. Biisin vertaansa vailla oleva urkugrooven ja kuolonkorinan yhdistelmä löi läpi silmänräpäyksessä.

Hankinta: Keväällä 2006, tilauspaikkana CDON.com.

Ruotsalaiset ovat harvoin onnistuneet äärimmäisen tunnelman luomisessa musiikin keinoin, rakkaat länsinaapurimme kun ovat vuosikymmeniä keskittyneet pääasiassa tarttuvien ja helposti sisäistettävien biisien luomiseen - oli kyse mistä tahansa musiikintyylistä. Täydellisen poikkeuksen valtavirtaan luo aavemaisella fiiliksellä kyllästetty OPETH, joka Mikael Åkerfeldtin visiolla luotsattuna on soutanut usvaisia vesiä ja samonnut kalseita nummia jo kahdeksan studiolevyn verran; määrä nousee yhdeksään, kunhan seuraava eepos WATERSHED ilmestyy 3. kesäkuuta 2008. Keskimääräisenä progehippinä viehätyin jo ensikuulemalta yhtyeen omintakeiseen yhdistelmään melodista kuolonmetallia sekä mellotronin täyttämää tunnelmointia, mutta tutustuttuani tarkemmin poppoon tuotoksiin vaikutuksen tekivät myös Åkerfeldtin sanoitukset. Vaikka paikka paikoin kieliasussa olisi vielä hiukan tarkistamista, miehen kielikuvilla loihtimat melankoliset visiot sopivat musiikkiin enemmän kuin täydellisesti.

Usein vahvimmat musiikista tulevat muistot liittyvät allekirjoittaneella tiettyihin matkoihin, tai matkustamiseen yleensä. Matkoilla tulee usein käytyä läpi huima määrä päänsisäisiä asioita. Kun istuu katselemassa maisemia bussissa, junassa tai lentokoneessa, tulee myös keskityttyä aivan eri tavalla kuulokkeissa pauhaavaan musiikkiin kuin esimerkiksi kotona; ikkunan toisella puolen vilistävä maisema harvoin tarjoaa liiemmälti ärsykkeitä huomiokyvylle. Mielen pohjukalla majailevat ideoiden alkueliöt muotoutuvat yleensä muutamien tuntien junassa istumisen seurauksena konkreettisiksi, kehittyviksi olennoiksi, jotka rupeavat elämään omaa elämäänsä - luovuuden kannalta usein positiivisin seurauksin. Hiukan kuten olutpannussa käymisvaiheessa uiskentelevat hiivat, joiden toiminta on melko samanlaista, varsinkin lopputuloksen kannalta.

Opethin "kahdeksannesta huomiosta" - kuten he itse levyjään nimittävät - mieleeni tulvii muistoja bussimatkasta välillä Joensuu-Kuopio keväällä 2006. Matkalla ei sinänsä tapahtunut mitään ihmeellistä, kuten ei siirtymisvaiheessa yleensä, mutta fiilis oli täysin kohdallaan. Kevät oli vasta aluillaan, mutta harmaassa, vetisessä ja lehdettömässä Itä-Suomen metsikössä pystyi helposti kuvittelemaan siirtyneensä maaliskuusta suoraan lokakuuhun. Ruotsalaisviisikon manaamien haamujen ympäröimänä mielessäni kehittyi ideoita, jotka ovat heijastuneet hyvinkin konkreettisesti nykyelämääni, vaikken sitä tuossa linja-autossa vielä tajunnutkaan. Ideoita siitä, mihin suuntaan pitäisi elämäänsä viedä, ja mitä sillä elämällään loppujen lopuksi nyt haluaa tehdäkään. Mitä nämä ideat olivat, ja mistä ne kumpusivat (kaikki tuontapainen pohdiskelu kuitenkin yleensä pohjautuu lähimenneisyyden kokemuksille) - se on sisältöä toisen kerran monologiin. Sanottakoon nyt vain se, että joskus kannattaa yksinkertaisesti ottaa kaikki irti siitä, että on konkreettinen mahdollisuus vain istua paikallaan ja olla tekemättä yhtään mitään. Edes muutaman tunnin kerrallaan. Sillä saattaa olla hyvinkin kauaskantoisia seurauksia.

Vaikka omat Opethin siivittämät ideat säilyivätkin, vuotta myöhemmin yhtyeen Ilosaarirockin keikalla herra Åkerfeldtin henkinen ylivoimaisuus sitten karisikin huomattavasti. Välispiikit eivät ainakaan miehellä olleet sieltä sivistyneimmästä päästä. "As this is our only gig this year, you might be wondering what I do in the meantime. Well, I'm mostly at home, making love...to myself. And by the way, you guys suck at ice hockey!" No, miestä ei voi ainakaan syyttää siitä, etteikö hän yrittäisi lähestyä festivaalivieraiden henkistä tasoa...

JUURI NYT (6.5.2008)

Dave Matthews Band - Crash Into Me (Crash)

Foo Fighters - The Pretender (Echoes, Silence, Patience & Grace)

Sting - Seven Days (Ten Summoner's Tales)

Einstürzende Neubauten - Let's Do It a Dada (Alles wieder offen)

Coheed & Cambria - The End Complete II: Radio Bye Bye (Good Apollo, I'm Burning Star IV, Volume Two: No World for Tomorrow)